Toimitusjohtajamme |
 |
25. huhtikuuta 2018
Milla Kuparinen: Mitä kollegiaalisuus minulle merkitsee
Minulle sairaanhoitajana kollegiaalisuus lähtee oman ammattitaitoni, työni ja itseni arvostamisesta. Sairaanhoitajan ammatti on vaativa ja siinä tarvitaan myös ripaus sitä kuuluisaa kutsumustakin. Tarvitaan monenlaisia taitoja, itse hoitotyön osaamisen lisäksi. Kokemuksen myötä karttuu taidot toimia yllättävissä tilanteissa; taito kuunnella, tukea, ohjata, neuvoa, kulkea rinnalla. Kollegoita kuuntelemalla opin itsekin aikoinaan, miten esimerkiksi kerron omaiselle potilaan kuolemasta. Vertailin erilaisia tapoja ja rakensin niistä omani. Oman persoonallisuuden tuominen mukaan hoitamiseen on mielestäni vahvuus.
Minulla on oma tapani ja sinulla oma tapasi toimia sairaanhoitajana. Se, että kunnioitamme toinen toisemme osaamista, arviointikykyä ja toimintatapaa on juuri kollegiaalisuuden ydintä. Kollegiaalisuutta on myös se, että osaan antaa rakentavaa kritiikkiä tarvittaessa ja olen valmis oppimaan uutta – joka päivä. En koskaan puhu kollegastani ”saikkarina”, vaan sairaanhoitajana. Mielestäni se on myös kollegan ja oman ammattini arvostamista.
Kollegiaalisuutta on myös vahvuus ottaa esille vaikeitakin asioita.; käydä eettistä keskustelua kahden kesken tai ryhmässä. Positiivisen palautteen antaminen kollegalle on aina helpompaa, kuin keskustella vaikeista asioista. Kollegiaalisuutta on myös puuttua esimerkiksi kollegan lääkkeiden tai alkoholin väärinkäyttöön.
Moniammatillisuus hoitotyössä on rikkaus ja tällöin kollegiaalisuuden käsite laajenee. Silloin rinnalle tulee toinen alan ammattilainen; lähihoitaja, toimintaterapeutti, fysioterapeutti, lääkäri, psykologi, jalkojenhoitaja, ensihoitaja jne. Hän tuo hoitotilanteeseen oman ammattitaitonsa, osaamisensa ja toivottavasti myös persoonallisuutensa. Roolini tässä hoitotilanteessa on olla sairaanhoitajuuden asiantuntijana. Toisen työn kunnioittaminen on tärkeää.
Esimiesasemassa sairaanhoitajan tulee olla esimerkki, mentori. Malttaa antaa julkista kiitosta kollegalleen ja rakentavaa kritiikkiä kahden kesken, ratkaisukeskeisesti ja perustellen. Työyhteisön avoimuus on kaikkien etu. Luottamus ja itseluottamus ovat kollegiaalisen kommunikaation edellytyksiä. Esimies luo työyhteisöön ilmapiirin, jossa jokainen voi olla oma itsensä. On tärkeää ottaa myös opiskelija osaksi työyhteisöä, jossa hän pääsee opiskelemaan myös kollegiaalisuuden taitoja.
Yrittäjänä toimiessa kollegiaalisuuden käsite laajenee entisestään. Yrittäjäkollega tai yhteistyökumppani ei enää välttämättä olekaan omalta alalta. Samat kollegiaalisuuden periaatteet pätevät myös hyvässä yhteistyökumppanuudessa.
Mistä sitten voimia tähän kaikkeen? Me hoitoalan ammattilaiset pidämme toisista hyvää huolta, mutta itsestä huolehtiminen tahtoo joskus jäädä vähemmälle. Kuulin hiljattain, että jo viiden minuutin oleskelu metsässä saa aikaan paljon positiivisia vaikutuksia! Tähän meillä kaikilla lienee mahdollisuus – ei voi enää sanoa, että ei olisi aikaa.
- Erikoissairaanhoitaja, toimitusjohtaja Milla Kuparinen
Alkuperäiseen blogiin tästä (julkaistu Sairaanhoitajayrittäjien sivuille)!
27. helmikuuta 2018
Laatu näkyväksi
”Teemme laadukasta työtä” Mitä se tarkoittaa? Laatua on vaikea mitata? Miten saada laatu näkyväksi?
Yrityksemme täyttää parin vuoden päästä 20v. Seuraavan kahden vuoden teemana meillä on” LAATU NÄKYVÄKSI”.
Tutkin usein oman alani yritysten kotisivuja, taloustietoja, hintatietoja. On hyvä tuntea se kenttä, jossa toimii. Todella usein kotisivulta ei löydy yrityksen omistuspohjaa, yrittäjän/yrittäjien kasvoja. Mielestäni se tuo aimo annoksen luotettavuutta ja laatua, jos yrittäjällä on ”pokkaa” tulla esille omana itsenään. Vuosien varrella meille on tullut useita asiakkaita ja muutamia lehtijuttuja kotisivujen perusteella. ”tutkin useita kotisairaanhoitoyritysten kotisivuja Suomessa ja valitsin teidät kotisivujen perusteella”- juttu Anna-lehteen ja juttu Helsingin sanomiin näillä perusteilla. Ja montako asiakkuutta näiden juttujen perusteella tuli…
Hinnat kotisivuilla? Löytyy aika harvoin. Miksi ei? Jos meillä on laadukas palvelu/tuote, se maksaa tämän verran ja voimme tuoda sen julki. Joillakin aloilla hinnoittelun voi tuoda esille vaikka esimerkein. Itse ainakin valitsisin palvelun, josta minulla on jonkinlainen arvio hinnasta jo etukäteen tiedossa. Meillä yhteydenotoista 99% johtaa sopimukseen. Hintakeskustelu käydään kartoituskäynnillä ja useimmiten asiakas / omainen yllättyy kun huomaa mitä hän sopimuksessa määritetyillä euroilla saa. Se on laatua.
Facebook hoitoalalla. Kyllä. Meillä kerrotaan tarinoita arjesta facebook-sivuilla. Ei osta-osta-tarjouksia ja arvontoja. Kotihoidosta on kirjoitettu paljon negatiivista viimevuosina. Olemme yrittäneet saada positiivisia juttuja, mutta ne eivät ylitä uutiskynnystä…. siksi olemme luoneet oman median, nämä fb-tarinat, tämä blogikin. Oma henkilökohtainen fb-sivukin kannatta pitää laadukkaana ja tykkäillä ja jakaa laadukkaaksi katsomiaan juttuja fb:ssa.
Jokaiselle tulee vastaan se tyytymätön asiakas. Miten vastaat reklamaatioon? Näihin kannattaa varautua jo etukäteen. Usein hyvin hoidettu reklamaatio tuottaa lisämyyntiä. Kuuntele, kuuntele ja kuuntele. Harkitse, miten voit ylittää asiakkaan odotukset. Se palkitsee eniten. Reklamaatio on aina mahdollisuus tuoda hyvä laatusi näkyväksi.
Kerro julkisesti ilmapiiri-, esimies- ja asiakastyytyväisyystutkimuksesi tulokset. Näillä voit tuoda yrityksesi laadun näkyväksi. Meillä kotihoidossa suurin osa asiakkaista on vanhusväestöä. Olemme vuosien varrella todenneet, että kyselylomake ei tuota toivomaamme tulosta (”kaikki on ihan hyvin”-ei riitä), joten olemme siirtyneet käyttämään opiskelijoita tekemään kyselyn haastatteluna, jolloin saamme todellisemman kuvan myös kehittymisalueista. Ulkopuolinen taho tekee aina yhteenvedot kyselyistä.
Tee yrityksestä houkutteleva. Se tuo asiakkaita ja työntekijöistä ei ole puutetta. Huomioi asiakkaitasi yhtälailla kuin työntekijöistäsi. Olemme johtoryhmässä nyt jo alkaneet suunnittelemaan, kuinka huomioimme asiakkaitamme ja palkitsemme työntekijöitämme 20v-juhlan kunniaksi.
Luo brändi, ja pidä siitä huoli. Verkostoidu laadukkaasti. Tee yhteistyötä vai sellaisten yritysten kanssa joiden laadusta olet vakuuttunut. Muista itsearviointi. Ole siinä kriittinen, älä oleta, että asiat ovat hyvin, vaan ota selvää, tutki ja valvo että yrityksesi laatu on priimaa.
Saamme usein kiitoksia edesmenneiden asiakkaidemme kuolinilmoituksissa. se on enemmän sääntö, kuin poikkeus. Hiljattain meillä oli saattohoitoasiakas, hänen muistokirjoituksessaan kiitettiin minua henkilökohtaisesti. Tämä oli yksi suurimpia arvostuksia, joita olen yrittäjäurallani saanut – osoitus siitä, että teemme laadukasta työtä.
- Erikoissairaanhoitaja, toimitusjohtaja Milla Kuparinen
Alkuperäiseen blogiin tästä (julkaistu Sairaanhoitajayrittäjien sivuille)!
5. helmikuuta 2018
Milla Kuparinen kirjoittaa sairaanhoitajayrittäjyyden iloista ja haasteista
”Minusta tulee sairaalan hoitaja” sanoi 4-vuotias tyttö
Tarina siitä kuinka minusta tuli yrittäjäsairaanhoitaja
Nyt minulla on tyttärieni kanssa kotisairaala, mutta palataanpa ajassa taaksepäin.
Valmistuin sairaanhoitajaksi -84 keväällä. Lapsuuden idolini oli äitini sisko, joka oli sairaanhoitaja. Kirjoitusten jälkeen lähdin Tukholmaan töihin. Aluksi 3 kk Maraboulla pakkaamassa suklaata. Sitten siirryin Beconbergan psykiatriseen sairaalaan hoitoapulaiseksi ja täällä vahvistui tunne, että haluan sairaanhoitajaksi. Toki hain ruotsinkieliseen kauppakorkeaan Vaasaan, Kieli-instituuttiin Kouvolaan ja Jyväskylän sairaanhoito-oppilaitokseen, mutta en päässyt mihinkään näistä. Haastattelussa minulle sanottiin, ettei sinusta ikinä tule sairaanhoitajaa…
Toisella kerralla hakiessani sairaanhoito-oppilaitokseen, minulle sanottiin, että ”eihän me sinua tulla valitsemaan, kun olet kirjoilla Ruotsissa, kävisit vaan koulun täällä ja menisit parempien palkkojen perässä sitten Ruotsiin”. No, tiesin siinä vaiheessa kuitenkin mitä halusin, joten vaihdoin kirjat takaisin Jyväskylään ja tiesin jo miten haastattelussa pitää käyttäytyä ja mitä musteläiskissä kannattaa nähdä, joten sain kolmannella kerralla hakiessani opiskelupaikan.
Valmistuttuani oli valittavana paikka leikkaussalissa tai sydänosastolla. Ajattelin, että haluan olla vuorovaikutuksessa potilaideni kanssa, joten valitsin sydänosaston. Siellä olin puoli vuotta ja sitten siirryin sydänvalvomoon. Pidin työstäni todella paljon, toimin ”omahoitajuus-periaatteella” ennen kuin sellaista termiä oli vielä lanseerattu. Hoitamisen periaatteeni oli jo silloin, että haluan hoitaa toisia siten, kuin haluaisin itseäni tai läheisiäni hoidettavan.
-86 kollegani ja ystäväni täytti minulle paperit erikoistumista varten. Meillä oli aivan ihana kurssi. Tapaamme edelleen vähintään vuosittain ja viimeksi syksyllä olimme porukalla Kroatiassa.
-92 innostuin hoitotyön kehittämisestä. Kouluttauduin ja tein tutkimustyötä sekä hoitotyöstä että lääkeainetutkimuksissa. Tein viittä kuutta projektia oman työn ohella ja rakastin työtäni. Olin ylpeä siitä mitä tein.
-97 tutustuin Herbalifen hyvään ravitsemukseen ja aloin jälleenmyyjäksi. – 98 perustin yrityksen ja jäin puolipäivätyöhön, kun tienasin Herbalifella, harrastuksellani, sairaanhoitajan silloisen peruspalkan. -00 minulle ei enää annettu puolikasta virkavapaata, oli sanottava itseni irti tai palattava kolmivuorotyöhön.
Koin sydämessäni olevani sairaanhoitaja, ja pohdiskelin, miten voin yhdistää sairaanhoitajuuden ja Herbalifen. Olin Sairaanhoitajaliiton järjestämässä seminaarissa Helsingissä ja lounastauolla vieressäni oli kaksi sairaanhoitajaa, joilla oli rinnassa merkki, jota en tunnistanut. Kysyin, mikä tuo merkki on?
Yrittäjäsairaanhoitajan laatutunnus. No mitä te sitten teette? Toinen oli Päivi Peltomaa, ja hän kertoi mitä tekee, toinen oli kotisairaanhoitaja Iisalmesta. Silloin hoksasin, että tuohan on juuri sitä, mitä haluan tehdä. Minulla oli sairaanhoitajana yksi keino enemmän auttaa ihmisiä, kuin olisi ollut ilman Herbalifeä. Sain heti liitosta yrittäjän tietopaketin. Seminaarin päätyttyä istuin autossa ja luin pikaisesti kaiken liitosta saamani materiaalin läpi ennen kuin lähdin ajamaan takaisin Jyväskylään. Maanantaina tein toimialalaajennoksen ja muutin toiminimeni Milla Kupariseksi. Käyttönimenä tulisi olemaan Kotisairaanhoito Milla Kuparinen.
Vuoden toimin yksin, sitten minulla oli kaksi sairaanhoitajaa ja kaksi lähihoitajaa ammatinharjoittajana. -04 aloin työnantajaksi. Syntyi Hyvän Olon Piste. Kaikki nämä vuodet on ollut n 10 työntekijää.
Kova koettelemus oli mieheni sairastuminen ja kuolema. Jäin omaishoitajaksi. Neljä päivää mieheni kuoleman jälkeen Tammikuussa -07 tein analyysiä, missä mennään. Töissä oli 2 lähihoitajaa ja asiakkaita oli 17 (normaalisti 25-30). Asiakkaita oli kuollut tai mennyt palvelukotiin ja mistään ei ollut tullut tilalle, kun yrittäjä oli pois pelistä.
Työnteko auttoi suruun. Liikevaihto on noussut vuosi vuodelta. Työntekijöitä on ollut 10-15. -12 vuokraamissamme toimitiloissa todettiin graavi homevaurio. Olimme tyttäriemme kanssa oireilleet jo kuukausia. Pääsimme pian väistötiloihin ja parin kuukauden päästä uusiin tiloihin. Näissäkin tiloissa ilmeni hometta. Osakeyhtiön perustimme tyttärieni kanssa -14, koska emme olleet varmoja palaudummeko koskaan työkykyiseksi, Osakeyhtiön kun voi myydä, toiminimeä ei…
Keväällä -17 pääsimme puhtaisiin tiloihin. Paranemmeko koskaan, sitä ei kukaan tiedä, mutta onneksi tilanne on jo parempi. Osakeyhtiössä on kotihoidon lisäksi toimintaterapia ja kotisairaala. Nyt tulevaisuus näyttää valoisalta. Ostotarjouksia yrityksestä on tullut, mutta emme ole halukkaita myymään. Olen siis ”sairaalan hoitaja” yli viidenkymmenen vuoden kuluttua haaveestani.
- Erikoissairaanhoitaja, toimitusjohtaja Milla Kuparinen
Alkuperäiseen blogiin tästä (julkaistu Sairaanhoitajayrittäjien sivuille)!